Vuosikokous ja kuukausiesitelmä

Geofysiikan Seura r.y.:n jäsenet kutsutaan vuosikokoukseen, joka pidetään maaliskuun 5. päivänä 2024 klo 17:15 alkaen Tieteiden talon salissa 207. Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat. Taloudenhoitaja esittelee viime vuoden tilinpäätöksen sekä talousarvion kuluvalle vuodelle. Kokouksen sihteeri esittelee seuran toimintakertomuksen 2023 ja toimintasuunnitelman 2024. Vuosikokouksen jälkeen Ilmatieteen laitoksen tutkija Aku Riihelä puhuu aiheesta ”Lasereita jahtaamassa lumella – erään Antarktis-tutkimusprojektin tarina”.

Kahvia ja kakkua (juusto- ja kardemumma-) tarjoillaan 15 ensimmäiselle osallistujalle ennen vuosikokousta klo 17:00. Tervetuloa kokoukseen!

Vuosikokouksen esityslista:

1 § Kokouksen avaus

2 § Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja kaksi ääntenlaskijaa

3 § Kokouksen laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen

4 § Kokouksen esityslistan hyväksyminen

5 § Esitellään vuosi- ja tilikertomus sekä toiminnantarkastajien lausunto v. 2023

6 § Päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle ja muille vastuuvelvollisille

7 § Vahvistetaan toimintasuunnitelma ja budjetti v. 2024 sekä päätetään jäsenmaksujen suuruudesta ja toimihenkilöille maksettavista palkkioista

8 § Valitaan hallituksen jäsenet

9 § Valitaan hallituksen jäsenten keskuudesta puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, sihteeri ja taloudenhoitaja

10 § Valitaan toiminnantarkastajat ja varatoiminnantarkastaja

11 § Valitaan julkaisutoimikunnan jäsenet toimikautensa päättävien tilalle

12 § Valitaan Geophysican verkkotoimittaja

13 § Kokouksen päättäminen

Vuosikokouksen jälkeen on Aku Riihelän esitelmän vuoro. Esityksen kuvaus on seuraavassa.

Lasereita jahtaamassa lumella – erään Antarktis-tutkimusprojektin tarina

Tietomme Antarktiksen tilasta perustuvat laajassa mittakaavassa paljolti satelliittihavaintoihin. Mannerjäätikön massataseen määrittämisessä keskeisessä osassa ovat satelliittialtimetrit, kuten ESAn tutka-altimetri CryoSat-2 ja NASAn laseraltimetri ICESat-2. Niiden massataseen mittaus perustuu hyvin tarkkaan etäisyysmittaukseen satelliitista jäätikön pintaan, joista voidaan päätellä muutokset jäätikön pinnan korkeudessa. Jäätikön pinnan energiataseen määrittämisessä taasen avainroolissa ovat optiset, sää- ja tutkimussatelliittien kyydissä olevat kuvaavat spektrometrit kuten NASAn Aqua & Terra-satelliiteissa oleva MODIS tai eurooppalaiset Sentinel-2 MSI ja Sentinel-3 OLCI. Näiden spektrometrien havainnoista laskettavissa oleva jäätikön pinta-albedo on säteilyenergiataseen avainparametri. Molempiin keskenään erilaisiin mittauksiin vaikuttaa kuitenkin sama jäätikön pinnan suure: pinnan karkeus. Altimetreilla pinnan karkeus vaikuttaa sekä laser- että tutkasignaalin sirontaan lumen pinnasta, ja on yksi suurimmista nykyään jäljellä olevista epävarmuuden aiheuttajista altimetrimittauksissa (esim. Landy et al., 2020). Spektrometrimittauksissa lumen pinnan karkeus tuottaa skaalasta riippuen varjostumia, korostunutta moninkertaista sirontaa ja tyypillisesti pienentää pinta-albedoa etenkin Auringon ollessa matalalla (Manninen et al., 2021).

Jotta voimme oppia enemmän pinnan karkeuden vaikutuksista näihin satelliittimittauksiin, tarvitaan havaintoja joiden pohjalta voi luoda malleja ja teorioita. Tiimimme haki ja sai Suomen Akatemian Etelämanner-tutkimusprojektin nimeltä LAS3R vuosille 2020-2024 tätä tarkoitusta varten. Tärkein osa projektia on 2022-2023 kenttäkaudella toteutettu mittauskampanja Suomen Aboa-tutkimusasemalla Kuningatar Maudin maalla. Projektipartnerimme Paikkatietokeskuksen laserskannauksen asiantuntemus mahdollisti dronella lennätettävän laserskannerin käytön pinnan karkeuden suoraan määrittämiseen mittaamalla useiden neliökilometrien alalta kerrallaan. Mittaukset yhdistettiin toisen dronen kyydissä olleen spektrikameran ja pyranometrien mittauksiin lyhytaaltosäteilystä albedovaikutuksien todentamista varten. Jotta tulokset olisivat vertailukelpoisia satelliittihavaintoihin, kenttätiimi pyrki Antarktiksella mittauspäivinä yli menevien altimetrisatelliittien ”alle” jotta sekä dronet että satelliitit mittaisivat täsmälleen samaa lunta täsmälleen samaan aikaan.

Esitelmässäni käydään läpi projektin takana olevia ideoita, mittausmetodeja, kenttäkampanjojen vaiheita sekä alustavia tuloksia. Koska kyse on kenttätyöstä, kaikki ei aina mene kuin Strömsössä. Kerron myös niistä osista käsikirjoitusta jotka eivät lopulta toteutuneet aivan suunnitellun kaltaisena.